Paluumatkalla Cameron Highlandsilta pysähdyimme Gua Tempurungin luolastossa joka on 25 kilometriä Ipohista etelään, eli Cameronilta tultaessa 25 kilometriä ennen Ipohia. Olimme päivän viimeisten joukossa ja ehdimme ottaa vain 40 minuutin retken luolaan. Luolaan järjestetään myös pidempiä retkiä, jotka menevät luolaston pimeisiin ja märkiin osiin. Ymmärsimme, että törmäisimme oppaaseen kun menisimme luolalle, mutta emmepä törmänneet ja päädyimme käppäilemään luolastossa merkattua reittiä keskenämme. Tämä ei sinänsä haitannut, koska saimme olla kaikessa rauhassa ja tehdä omat päätelmämme siitä miltä muodostelmat näyttävät. Tosin yksi kouluryhmä piti älämölöä, mutta se jäi taaksemme. Koska meillä ei ollut opasta, niin onneksi yksi meistä oli ollut Kuala Lumpurin Batu Cavesilla ja täten riittävän pätevä kertomaan faktoja esim. siitä kuinka tippukiven muodostuminen voi häiriintyä, jos sitä koskettaa. Batu Cavesilla pääosa luolista on suojeltuja, kävijämäärät ovat rajoitettuja ja niitä ei ole valaistu eliöstön suojelemiseksi.
Uskollisella Nokia 920 kamerallani sain ihan hyviä kuvia osin valaistusta luolasta, mutta ei näistäkään saa oikein kuvaa mittasuhteista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kävin tällaisessa luolassa ja olin aivan myyty.
Tippukivet kasvavat katosta ja lattiasta ja ne voivat kasvaa toisiinsa kiinni muodostaen pylvään. Muodostumisessa kestää tuhansia vuosia. Niiden muodostuminen on monimutkainen prosessi, mutta mikäli wikipedian perusteella ymmärsin, niin yksinkertaistettuna sadevesi reagoi hiilidioksidin kanssa muodostaen hiilihappoa, joka liuottaa kalkkikiveä, josta ionit kulkeutuvat syvemmäle maahan ja päätyy luolien kattoon. Ionit reagoivat luolassa olevan ilman kanssa ja alkavat saostua jähmettyen uudestaan kalkkikiveksi.
Luolien herkkiä ominaisuuksia voivat siis häiritä muutokset valoisuudessa, ilmankosteudessa, lämpötilassa ja ilman kierrossa. Tippukivien kehitys voi häiriintyä pienimmästäkin kosketuksesta. Myös turistien tuottamat hiilidioksidimäärät voivat häiritä kehitystä. Luolissa asuvia lajeja ei välttämättä löydy mistään muualta maailmasta. Lepakot on yksi näistä herkistä lajeista, mutta niitä ei tässä valaistussa luolassa (enää) näkynyt.
Tuntuu että suomalaisille on itsestään selvää maalaisjärjellä, ettei merkatulta reitiltä poiketa, lepakoita ja eliöitä häiritä, jätetä roskia tai kosketa muodostumia, mutta luolasta näki ettei tämä ole itsestään selvää kaikille turisteille. Luolan seiniin oli piirrelty ”I was here” – henkisesti nimiä ihan surutta.
lauraseelaurado 